Sirpa Kähkönen0.0 Kirjailija Sirpa Kähkösen äiti Riitta (s. 1941) kuoli maaliskuussa 2022 pitkään sairastettuaan. Eläessään hänen oli vaikea ottaa rakkautta vastaan. ”En sure kuolemaasi, suren elämääsi”, Sirpa Kähkönen kirjoittaa tietäen hyvin, että äiti ei pitäisi lauseesta ja toteaisi sen kuultuaan yksikantaan: ”Teeskentelet.”
Äiti torjui rakkauden, vaikka kaipasi sitä kaikkein eniten. Hän pyysi luokseen mutta samalla työnsi pois. Pitkien prosessien kautta vihan on mahdollista muuttua suruksi. Ja suruakin voimakkaampi on rakkaus. Se ohittaa kaikki pettymykset ja loukkaukset ja etsiytyy sen hyvän äärelle, mitä joskus on ollut, vaikka vain pieninä välähdyksinä.
Riitta Kähkönen kasvoi suvussa, jossa surtiin intensiivisesti ja sanattomasti Stalinin vainoihin kadonneita omaisia. Kadonneista ei ollut lupa puhua. Sukualbumin äärellä Riitta Kähkönen antoi tyttärelleen tehtäväksi selvittää, mitä tapahtui Neuvosto-Karjalassa hänen isänsä Lauri Tuomaisen veljille Aarnelle ja Eliakselle, joista jälkimmäinen oli Petroskoin suksitehtaan johtaja.
Edellisten sukupolvien hiljaisuudet on helppo nähdä ja niihin tarttua. Omiaan on paljon vaikeampi sanallistaa. Sirpa Kähkönen ymmärsi vasta yli viidenkymmenen ikäisenä, että hänen äitinsä oli itselleen tuntematon. Kuinka näin voi olla, miten ihminen muuttuu kahdeksi?
Riitta Kähkönen ihaili isäänsä, seppä ja kommunisti Lauri Tuomaista, joka vietti parhaat miesvuotensa Tammisaaren pakkotyölaitoksessa ja toisessa maailmansodassa. Sodasta palannut etäinen isä, joka kirjoitti runoja, oli tyttärelle suuren, täyttymättömän rakkauden kohde. Riitta oli atleettinen, kaunis ja lahjakas. Kuusitoistavuotiaana koettu liikenneonnettomuus muutti hänen elämänkulkunsa totaalisesti. Kirjassaan Kähkönen kuvaa 1950-luvun tytön elämää ja onnettomuuden jälkeistä dramaattista murrosta Riitta-äitinsä päiväkirjojen kautta.
36 uurnaa kertoo tanssilavoista, murtuneesta mielestä, liehuvista helmoista, 1960-luvun äidistä, amfetamiinia sisältäneistä Mirapront-laihdutuspillereistä, ahdistuksesta, vihasta ja psykoosin hetkistä. Kaikki talot, joissa Kähkösen suku on asunut, ovat kadonneet. Kirjassaan Kähkönen kertoo, kuinka luovalla työllä voidaan nostattaa takaisin kokonaisia taloja ja kaupunkeja ja vaalia kaivattujen, tuhottujen sukulaisten muistoa.
Hautaustoimesta kerrottiin, että perhehautaan mahtuu 36 uurnaa. Teoksessaan Kähkönen etsii äidilleen turvaksi 35 esinettä, jotka tämä saa mukaansa viimeiselle matkalle. Kaipuunsa voimalla hän pystyttää vielä yhden talon. Ovi on auki yöhön, laseja on täytetty viinillä ja vedellä, kenties juuri tänä yönä sisään astuvat kaikki ne, joita ei koskaan ole lakattu kaipaamasta ja ikävöimästä.
Sirpa Kähkönen (s. 1964) on yhteiskunnallisiin ja historiallisiin aiheisiin erikoistunut kirjailija, jonka tuotantoon kuuluu romaaneja, novelleja, näytelmiä ja tietokirjallisuutta.
Iida Rauma0.0 Öisellä juoksulenkillä A näkee joutomaan laidalla tutun hahmon ja tajuaa, ettei mikään lopu, mikään ei ole ohi. Alkaa hengästynyt ja epätoivoinen yritys jahdata ja paeta omaa menneisyyttä läpi Turun runnellun kaupungin, 1990-luvun kosteusvaurioisiin luokkahuoneisiin ja pimeyteen, jolle ei ole sanoja, mutta josta on silti kerrottava.
Hävitys kysyy, kuinka kirjoittaa itsestä, jos oma itse on hajotettu. Kuinka dokumentoida lapsuutensa kauheudet kulttuurissa, jossa aikuiset vihaavat lapsia ja haluavat pyyhkiä jäljet menneistä vääryyksistä?
Iida Rauman kolmas romaani onnistuu mahdottomassa. Vimmainen vaatimus muistaa, rakkaus poltetun ja puretun Turun ihmeelliseen historiaan sekä ytimiin yltävä kipu punoutuvat häikäiseväksi kuvaelmaksi väkivallasta, jonka kehät laajenevat aina planeetan ääriin asti. Hävitys näyttää kirjallisuuden kyvyn kertoa totuus silloin, kun kaikki muut tavat puhua on torjuttu tai tuomittu hulluiksi.
Jukka Viikilä0.0 Finlandia-voittajan odotettu toinen romaani on kuriton kertomus yksinäisyydestä, hengenvaarallisesta sairaudesta ja romaanin vastaanotosta.
Kirjailja Jan Holm joutuu pikaiseen leikkaukseen: veri hänen sydämessään on kiertänyt väärään suuntaan ties kuinka kauan. Holm julkaisee sairaalasta päästyään omakohtaisen romaanin, josta ja jonka kirjoittajasta jokaisella on pian mielipide.
Taivaallinen vastaanotto on tuhannen aiheen ja henkilön romaani, jossa on vahva omakohtainen ydin. Se on kommentaari, tutkimus, sanasto, palaute ja google-haku, villi selitysteos sekä moniääninen kertomus lukevista helsinkiläisistä.
Anni Kytömäki0.0 Kun helmenpyytäjä avaa simpukan, se kuolee. Kun ihmisen kuoreen kajotaan, seuraukset voivat olla yhtä tuhoisat.
Senni hieroo kylpylän vieraita kuten isäkin aikoinaan, mutta haaveilee lähtevänsä kauas pois. Mikko on sotamies, joka pysyy asemapaikallaan, vaikka pelkää viimeisen taistelun lähestyvän. Antti tutkii metsiä ja päättää, mikä alue liitetään kansalliseen menestystarinaan ja mikä säästetään. Jokainen heistä noudattaa annettuja määräyksiä, ja sen jälkeen kaikki on toisin.
1950-luvulla Suomen metsiin ja ihmisiin kohdistettiin vaatimuksia, joilla tavoiteltiin hyvää. Margarita näyttää menestystarinan kääntöpuolen ja sen, mitä valtiollisen velvollisuuden täyttäminen voi yksilön kannalta tarkoittaa. Romaani havainnollistaa monien ajankohtaisten aiheiden juuria: Finlandia-ehdokkaana olleen Kultarinnan (2014) lailla Margarita kuvaa metsien ja ihmisten harvoin muistettua historiaa.
Пайтим Статовчи4.5 Kansainvälisen tähtikirjailijan lumoava romaani sokeasta rakkaudesta, sodasta, kodittomuudesta ja kaipauksesta.
Arsimilla on vaimo, mutta kun hän tapaa Pristinan yliopistolla lääketiedettä opiskelevan Milosin, hän ei voi kuin ottaa tavaransa ja seurata. Heidän välilleen syttyy kiihkeä suhde, joka jatkuu, kunnes sota ajaa Arsimin perheineen maanpakoon. Kun Arsim vuosia myöhemmin palaa yksin sodan runnomaan Pristinaan, alkaa epätoivoinen etsintä. Mitä Milosille, ja mitä heille, oikein tapahtui?
Yhtä aikaa ajaton ja ajankohtainen teos häikäisee kiihkeydellään, fyysisyydellään sekä huimaavalla kielellisellä kauneudellaan. Samalla se on armoton avioliittokuvaus sekä hurja kertomus ihmisestä oikeuskoneiston hampaissa.
Олли Ялонен0.0 Tähtitieteilijän oppipojan tie vie Saint Helenan saarelta 1600-luvun Lontooseen. Loisteliaassa romaanissa tiede ja usko kamppailevat valistuksen sarastaessa.
Angus tahtoo silmistään purjeneulanterävät, ja kehittää näköään merkitsemällä öisin tähtien asentoja. Hän haaveilee Lontoosta ja pääsystä saarella käyneen Edmond Halleyn oppipojaksi. Lamaannuttava väkivallanteko kohdistuu pojan perheeseen, ja epävarmuuden ja levottomuuden ajat alkavat. Salakatolilaiset vehkeilevät ja itsevaltias kuvernööri pelaa omaan pussiinsa. Viesti saarelta on saatava emämaa Englantiin, ja Angus soudetaan jänikseksi purjelaivaan. Hänen uusi elämänsä alkaa märssykorin korkeuksissa, ja kaikki entinen jää taakse.
Юха Хурме0.0 Jokunen tovi alkuräjähdyksen jälkeen, astronomisten, geologisten ja sen sellaisten sattumien seurauksena, Telluksen pohjoisella pallonpuoliskolla alkoi törröttää niemi. Sitten tulikin vuosi 1809, ja siinäpä oikeastaan koko tarina olisikin, ellei tuolle 14 miljardin vuoden aikajänteelle mahtuisi joitakin niin kohottavia kuin askarruttaviakin episodeja, joiden kertomisesta saattaa olla lukijalle hyötyä ynnä huvia.
Niemi on maailmankaikkeuden kulttuurihistoria à la Juha Hurme. Kustantamon pihistelyn vuoksi teos keskittyy tuon mainitun niemennökön ympäristöön, toki vertaillen sen saavutuksia eurooppalaiseen ja laajempaankin hengentuotantoon. Venäjän vallan aika ja Suomen tasavallan historia on siis jätetty pois.
Hurmeen tutkain löytää aina uutta jo muka tiedetystä. Taiteilijan ja tieteilijän yhdistelmäkatse paikantaa niemen ylivertaisesti käännetyimmän tekstin satojen vuosien takaa, pureutuu kansanrunouteen ilman Kalevalan välikättä ja näyttää niemen perusteellisen kansainvälisyyden jo ajalta ennen ristiretkiä. Uskonkiihko ja typerä isottelu eivät ole kirjoit tajalle suuressa arvossa, sivistys, kulttuuri ja uuden keksiminen ovat.
Juha Hurmeen Niemi ei ole vielä Suomi, mutta sellaisia piirteitä, juuria ja juonteita siinä on, jotka saattavat vaikuttaa tutuilta.
Jukka Viikilä0.0 Arkkitehti haistaa laudankappaletta, haistaa syvään, sillä siitä alkaa hänen kuvitelmansa purkaminen.
Syksy 1816. Helsingin uudelleenrakennuskomitea on valinnut saksalaisen Johan Carl Ludvig Engelin arkkitehdikseen, ja hän on muuttanut perheineen kaupunkiin, joka on ”harvaan asuttu ulkosaariston kallioniemi, itämeren löytämätön helmi, enimmäkseen vaikeakulkuista vuorta”.
Vain kuusi vuotta, sanon Charlottelle. Onko arkkitehtia, joka kieltäytyisi kokonaisen kaupungin rakentamisesta, vaikka se nousisikin näin pimeään, kylmään ja syrjäiseen paikkaan?
Helsingistä ei koskaan tullut oikeaa kotia, mutta siitä tuli elämäntyö, jonka inhimillistä hintaa Engel puntaroi hiljaisissa mietteissään kuolemaansa saakka. Akvarelleja Engelin kaupungista on hänen fiktiivinen ”yöpäiväkirjansa” vuosilta 1816–1840.
Jukka Viikilä kirjoittaa kirkasta, runollista proosaa ja herättää eloon ajan, jolloin arkkitehdin näky kasvoi pienen pohjoisen maan pääkaupungiksi.
Laura Lindstedt0.0 Seitsemän naista, kukin kotoisin eri maasta. Kuolemanjälkeisessä välitilassa, josta ei voi paeta – paitsi sanojen, kertomusten avulla.
Newyorkilainen performanssitaiteilija Shlomith, moskovalainen pääkirjanpitäjä Polina, brasilialainen sydänsiirtopotilas Rosa Imaculada, marseillelainen hienostorouva Nina, kurkkusyöpää sairastava hollantilainen Wlbgis, mallintöistä haaveileva senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen teinityttö Ulrike ovat päätyneet valkoiseen tyhjään tilaan. Aika sellaisena kuin me sen ymmärrämme on lakannut olemasta. Naisten ruumiilliset tarpeet sammuvat vähitellen. Ensin katoaa kyky tuntea kipua ja nautintoa. Pikkuhiljaa koskettaminen ja oman ruumiin aistiminen muuttuvat mahdottomiksi.
Mitä on tapahtunut? Mikä on koitunut naisten kohtaloksi?
Lindstedtin odotettu toinen romaani leikkii eri lajeilla esseestä luentoon ja sadusta näytelmään, runoutta unohtamatta. Teksti kuljettaa lukijaansa milloin humoristisesti, milloin raivoisasti kohti viimeisiä sivuja – kohti kuoleman vääjäämättömyyden aina yhtä käsittämätöntä ajatusta.
Jussi Valtonen0.0 Mitä tapahtuu kun isä tutkii työkseen kissojen hermosoluja ja pojan elämäntehtävä on puolustaa eläinten oikeuksia?
Alussa on pieni perhe: Joe, Alina ja vastasyntynyt Samuel. Joe on amerikkalainen neurotieteilijä, joka yrittää edetä urallaan uudessa kotimaassaan Suomessa. Alina on puolestaan jättänyt omat opintonsa ja keskittyy hoitamaan Samuelia kotona.
Vuosia myöhemmin Joe elää palkittuna huippututkijana Yhdysvalloissa uuden, onnellisen perheensä ympäröimänä. Toisella mantereella aikuisuuden kynnyksellä tasapainoileva Samuel etsii omaa paikkaansa. Kun sopiva ideologia ja yhteisö viimein löytyvät, mikään ei voi enää pysäyttää häntä. Isänsä tapaan hän on valmis tekemään vaikeitakin ratkaisuja oikeaksi uskomansa asian takia.
