Вручение 2016 г.

Страна: Финляндия Дата проведения: 2016 г.

Лучшее художественное произведение

Лауреат
Jukka Viikilä 0.0
Arkkitehti haistaa laudankappaletta, haistaa syvään, sillä siitä alkaa hänen kuvitelmansa purkaminen.

Syksy 1816. Helsingin uudelleenrakennuskomitea on valinnut saksalaisen Johan Carl Ludvig Engelin arkkitehdikseen, ja hän on muuttanut perheineen kaupunkiin, joka on ”harvaan asuttu ulkosaariston kallioniemi, itämeren löytämätön helmi, enimmäkseen vaikeakulkuista vuorta”.

Vain kuusi vuotta, sanon Charlottelle. Onko arkkitehtia, joka kieltäytyisi kokonaisen kaupungin rakentamisesta, vaikka se nousisikin näin pimeään, kylmään ja syrjäiseen paikkaan?

Helsingistä ei koskaan tullut oikeaa kotia, mutta siitä tuli elämäntyö, jonka inhimillistä hintaa Engel puntaroi hiljaisissa mietteissään kuolemaansa saakka. Akvarelleja Engelin kaupungista on hänen fiktiivinen ”yöpäiväkirjansa” vuosilta 1816–1840.

Jukka Viikilä kirjoittaa kirkasta, runollista proosaa ja herättää eloon ajan, jolloin arkkitehdin näky kasvoi pienen pohjoisen maan pääkaupungiksi.
Томми Киннунен 0.0
"Älä koskaan ala joksikin vain siksi että joku toinen niin tahtoo."

Selkosten kylän Helena on vasta yhdeksän, kun hänet temmataan juuriltaan ja lähetetään yksin sokeainkouluun viisikymmenluvun Helsinkiin. Vähitellen hän opettelee ison kaupungin tuoksut, äänet, askelmäärät. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin Helenan veljenpoika Tuomas muuttaa omasta halustaan etelän yliopistokaupunkiin. Tuomas tahtoo täyttää vaatimukset ja odotukset. Salaa hän haaveilee omasta perheestä. Etelässä hän myös tutustuu tätiinsä uudella tavalla.

Millaista on elää koko elämänsä sivullisena, toivoa että eräänä päivänä ihmiset eivät kiinnittäisi huomiota eroihin vaan yhtäläisyyksiin? Millaista on kulkea pitkä matka tullakseen siksi, joka tahtoo olla tai joka ehkä jo oli? Tommi Kinnunen kirjoittaa vahvasti toiseudesta ja oman tien löytämisestä, halusta tulla isäksi sekä taidosta olla äiti.
Peter Sandström 0.0
Peter on kirjailija ja viisissäkymmenissä. Hänen vaimoaan kutsutaan Seepraksi. Seeprakin on viisissäkymmenissä – ja raskaana – ja hän rakentaa vaikuttavaa akateemista uraa, mitä Peter saa seurata sivusta. Teini-ikäisiin lapsiinsa Peter törmää silloin tällöin kaupungilla.
Kesällä 1988 Peter oli nuorempi. Kesällä 1988 vanhemmat näyttäytyivät ensi kertaa aikuisina, itsenäisinä ihmisinä, joiden liitossa oli kauneutta mutta myös säröjä. Oliko isä rakastunut johonkuhun toiseen?

Laudatur on romaani aikuisesta miehestä, jonka perhe-elämä ei ole sellaista kuin hän toivoi ja odotti. Se on tarina kumppanuudesta, etäisyydestä sekä ennen kaikkea rakkaudesta ja siitä, miten moneen se muuntuu.
Sirpa Kähkönen 0.0
Vahva romaani muutamasta kuohuvasta viikosta Euroopan hulluna vuonna, valheista ja hylkäämisistä mutta myös uudelleen viriävästä toivosta

Elokuussa 1968 arkkitehti Juho Tiihonen palaa kotikaupunkiinsa Kuopioon, joka on muutoksen kourissa. Elementtikerrostalot kohoavat, vanhat puutalokorttelit häviävät. Niin katoavat myös kaupunkilaisten muistot, joita poliittisesti herännyt Stella Mertanen nauhureineen tallentaa. Eläkkeelle jäänyt Lassi Tuomi hoitaa pientä lapsenlastaan. Annaa masentaa siirtolapuutarhamökin jyrääminen moottoritien alle. Mitä tapahtui keväällä 1945? Juho tajuaa, että hänelle on valehdeltu vuosikaudet. Minne lapsuudenystävä katosi? Kun maailma järkkyy, eniten kärsivät lapset.
Riku Korhonen 0.0
Kun miehet alkavat elvyttää vanhoja myyttejä, naisten on paras valmistautua uusiin kyyneliin.

Paintball-yrittäjä Eero Viitanen asuu omakotitalossa meren äärellä vaimonsa Ainon ja kahden tyttären kanssa. Kaikki on hyvin, mutta tarina on liian arkinen. Hän päättää järjestää jännitystä sieppaamalla Ainon niin kuin Zeus muinoin ryösti Europan ja pyytää apuun vanhaa ystäväänsä Laria.

Aino työskentelee päihde- ja mielenterveysongelmaisten asuntolassa, jossa eräs nuori asukas on joutunut vaikeuksiin. Jakautuneessa Suomessa kasvaneiden maailmat törmäävät, eikä siitä synny rikastavaa vuorovaikutusta. Eeron perimiehinen vaimonryöstötarina alkaa kuin omalakisesti toteuttaa itseään traagisin seurauksin. Emme enää usko pahaan käsittelee tarinoiden kohtalokasta voimaa ja teologisen ja filosofisen perinteensä unohtaneen liberaalin kulttuurin neuvottomuutta pahan edessä.
Emma Puikkonen 0.0
Episodiromaani ihmisistä lähihistorian melskeissä

Puolalainen rekkakuski Toma noukkii kyytiinsä nuoren liftarin, Johanneksen, jonka kanssa hän kokee maantiellä unohtumattoman näyn. Vuosia myöhemmin Johannes makaa sairasvuoteella ja saa ihmeellisen kyvyn nähdä minne ikinä haluaa. Unkarilainen Viktor matkustaa Berliiniin puoluekokoukseen ja tapaa siellä nuoren hollantilaisen Elinen. Samaan aikaan Kosovon Gornje Obrinjessa on tapahtumassa jotain peruuttamatonta. Entä jos Viktor voisi vaikuttaa kosovolaisen kylän kohtaloon?