Вручение 25 ноября 2020 г.

Страна: Финляндия Место проведения: город Хельсинки Дата проведения: 25 ноября 2020 г.

Лучшее художественное произведение

Лауреат
Anni Kytömäki 0.0
Kun helmenpyytäjä avaa simpukan, se kuolee. Kun ihmisen kuoreen kajotaan, seuraukset voivat olla yhtä tuhoisat.

Senni hieroo kylpylän vieraita kuten isäkin aikoinaan, mutta haaveilee lähtevänsä kauas pois. Mikko on sotamies, joka pysyy asemapaikallaan, vaikka pelkää viimeisen taistelun lähestyvän. Antti tutkii metsiä ja päättää, mikä alue liitetään kansalliseen menestystarinaan ja mikä säästetään. Jokainen heistä noudattaa annettuja määräyksiä, ja sen jälkeen kaikki on toisin.

1950-luvulla Suomen metsiin ja ihmisiin kohdistettiin vaatimuksia, joilla tavoiteltiin hyvää. Margarita näyttää menestystarinan kääntöpuolen ja sen, mitä valtiollisen velvollisuuden täyttäminen voi yksilön kannalta tarkoittaa. Romaani havainnollistaa monien ajankohtaisten aiheiden juuria: Finlandia-ehdokkaana olleen Kultarinnan (2014) lailla Margarita kuvaa metsien ja ihmisten harvoin muistettua historiaa.
Anne Vuori-Kemilä 0.0
Silloin kun kaikki oli vielä toisin, Gulffi heitteli humalaisia pillunvonkaajia paritalon yläkerran ikkunasta Siirin kimpusta ja pihan pojankoltiaiset tuijottivat suu auki. Kun Gulffi palasi taksikeikalta, joku onnekas sai kiillottaa trasselilla Mersun kylkeä ja pääsi palkkioksi Piirille katsomaan Siiriä. Paljon myöhemmin Gulffi istui ruumisauton ratissa, pikkupojista oli kasvanut aikamiehiä ja Siiristä tullut entistä ohuempi, hauraampi. Kunnes yksi noista entisistä pihan räkänokista löysi kerrostalon makuuhuoneesta kaksi epämääräistä hahmoa, raskastekoisempi lyyhistyneenä nojatuoliin, leuka rintaa vasten ja käsivarret roikkumassa velttoina, hennompi sikiöasennossa sängyllä päiväpeiton päällä, kevyenä kesämekossa.

Anne Vuori-Kemilän uusi romaani on dekkarimainen, synkkäsävyinen tarina kahdesta poikkeusihmisestä ja heidän ristiriitaisesta suhteestaan. Menneisyyden varjot lankeavat molempien ylle ja vetävät mukaansa sivullisiakin. Kuten jo esikoisromaanissaan Taivas ilman reunoja kirjailija osoittaa olevansa taitava ihmismielen herkimpien ja hauraimpien liikahdusten kuvaaja.
Heikki Kännö 0.0
On poikkeuksellisen kylmä tammikuu vuonna 1888, kun Theatre Wasilewskin vaunukaravaani saapuu Lyoniin. Kaupungin lähettyvillä on tapettu nuori neito, ja viranomaiset etsivät Le Poèteksi nimettyä murhaajaa. Eräänä iltana teatteriseurueen leiriin ilmestyy tuntematon, pahasti ruhjoutunut nuorukainen.

Seitsemän vuotta myöhemmin saksalainen arkistonhoitaja ja esoteerikko Rudolf Steiner saa kutsun Naumburgiin perustettuun Nietzsche-arkistoon. Hän saapuu tapaamaan kutsun lähettänyttä Elisabeth Förster-Nietzscheä ja tämän dementoitunutta Friedrich-veljeä. Vierailun tärkeimmäksi anniksi osoittautuu kuitenkin tutustuminen runoilijaan, jonka Steiner päättelee joutuneen pimeyden voimien välikappaleeksi. Steiner päättää auttaa miestä, muttei aavista hyvän tahtonsa seurauksia.
Томми Киннунен 0.0
”He olivat suojassa vain kun kävelivät, ja kuitenkin jokainen askel tuntui vievän heitä lähemmäksi tuhoa."

Alkukesällä 1945 viisi naista lähtee norjalaiselta vankileiriltä kotimatkalle läpi poltetun Lapin. Naiset eivät kysele toisiltaan, miksi lähtivät saksalaisten matkaan. Kaikki eivät ymmärrä sitä itsekään.
Ritva Hellsten 0.0
Kiitetyn Lea-romaanin kirjoittanut Ritva Hellsten piirtää uudessa romaanissaan tarkkanäköisen kuvan kirjailijasisarensa, tulipalossa kuolleen Raija Siekkisen viimeisistä vaiheista. Kirja kertoo kamppailusta kirjailijankutsumuksen ja arjen vaikeuksien, elämänhalun ja kuoleman aavistelun välillä. Teos kuvaa, miten lahjakas ihminen pitää loppuun asti kiinni taiteestaan ja unelmistaan, joita kipeät lapsuudenkokemukset ja pettymykset ihmissuhteissa ovat koetelleet.
Ann-Luise Bertell 0.0
"Elof såg sig om, såg det mörka stora huset, de svarta fönstren, det liksom grät. Han såg sin far i sängen och sin mor på golvet, då hon dog, han såg hela sitt liv hittills som i en enda bild. Han såg sin gård och sitt heiman försvinna."


När Elof är tio år gammal dör hans far. Då blir lillebror Ivar och han ensamma, på släktingarnas nåder. Rädslan blir en följeslagare genom livet som endast stundvis kan tuktas av glädjen i att berätta, av alkohol eller kvinnor.

Elof har klart för sig att han är en ynkrygg men rädslan får aldrig avslöjas, inte vid fronten och inte inför hustrun Olga, som han därför aldrig kommer riktigt nära. Liksom en man aldrig får förlora hemgården i den steniga i byn i Österbotten. Heimanet är det enda som släkten någonsin har ägt.

En koncentrerad släktkrönika som frågar sig vad priset är för att inte få vara sig själv, för att hänga kvar vid någon annans drömmar.


Ann-Luise Bertell skriver epik med ett väldigt driv, kristalliserat i scener och starka sinnliga förnimmelser och känslor. Kroppen är alltid närvarande, vare sig det handlar om hårt fysiskt arbete, allt blodet som rinner ur en människa eller det första samlaget i bastun. Hennes första roman Vänd om min längtan erhöll Svenska YLEs pris och fick lysande recensioner och många läsare. Den var inspirerad av hennes mormors livsöde, medan vissa drag i Heiman härstammar från hennes farfar. Vilka hemligheter känner vi inte till om våra släktingar, vilka bevekelsegrunder tigs ihjäl?