Sirpa Kähkönen0.0 Kirjailija Sirpa Kähkösen äiti Riitta (s. 1941) kuoli maaliskuussa 2022 pitkään sairastettuaan. Eläessään hänen oli vaikea ottaa rakkautta vastaan. ”En sure kuolemaasi, suren elämääsi”, Sirpa Kähkönen kirjoittaa tietäen hyvin, että äiti ei pitäisi lauseesta ja toteaisi sen kuultuaan yksikantaan: ”Teeskentelet.”
Äiti torjui rakkauden, vaikka kaipasi sitä kaikkein eniten. Hän pyysi luokseen mutta samalla työnsi pois. Pitkien prosessien kautta vihan on mahdollista muuttua suruksi. Ja suruakin voimakkaampi on rakkaus. Se ohittaa kaikki pettymykset ja loukkaukset ja etsiytyy sen hyvän äärelle, mitä joskus on ollut, vaikka vain pieninä välähdyksinä.
Riitta Kähkönen kasvoi suvussa, jossa surtiin intensiivisesti ja sanattomasti Stalinin vainoihin kadonneita omaisia. Kadonneista ei ollut lupa puhua. Sukualbumin äärellä Riitta Kähkönen antoi tyttärelleen tehtäväksi selvittää, mitä tapahtui Neuvosto-Karjalassa hänen isänsä Lauri Tuomaisen veljille Aarnelle ja Eliakselle, joista jälkimmäinen oli Petroskoin suksitehtaan johtaja.
Edellisten sukupolvien hiljaisuudet on helppo nähdä ja niihin tarttua. Omiaan on paljon vaikeampi sanallistaa. Sirpa Kähkönen ymmärsi vasta yli viidenkymmenen ikäisenä, että hänen äitinsä oli itselleen tuntematon. Kuinka näin voi olla, miten ihminen muuttuu kahdeksi?
Riitta Kähkönen ihaili isäänsä, seppä ja kommunisti Lauri Tuomaista, joka vietti parhaat miesvuotensa Tammisaaren pakkotyölaitoksessa ja toisessa maailmansodassa. Sodasta palannut etäinen isä, joka kirjoitti runoja, oli tyttärelle suuren, täyttymättömän rakkauden kohde. Riitta oli atleettinen, kaunis ja lahjakas. Kuusitoistavuotiaana koettu liikenneonnettomuus muutti hänen elämänkulkunsa totaalisesti. Kirjassaan Kähkönen kuvaa 1950-luvun tytön elämää ja onnettomuuden jälkeistä dramaattista murrosta Riitta-äitinsä päiväkirjojen kautta.
36 uurnaa kertoo tanssilavoista, murtuneesta mielestä, liehuvista helmoista, 1960-luvun äidistä, amfetamiinia sisältäneistä Mirapront-laihdutuspillereistä, ahdistuksesta, vihasta ja psykoosin hetkistä. Kaikki talot, joissa Kähkösen suku on asunut, ovat kadonneet. Kirjassaan Kähkönen kertoo, kuinka luovalla työllä voidaan nostattaa takaisin kokonaisia taloja ja kaupunkeja ja vaalia kaivattujen, tuhottujen sukulaisten muistoa.
Hautaustoimesta kerrottiin, että perhehautaan mahtuu 36 uurnaa. Teoksessaan Kähkönen etsii äidilleen turvaksi 35 esinettä, jotka tämä saa mukaansa viimeiselle matkalle. Kaipuunsa voimalla hän pystyttää vielä yhden talon. Ovi on auki yöhön, laseja on täytetty viinillä ja vedellä, kenties juuri tänä yönä sisään astuvat kaikki ne, joita ei koskaan ole lakattu kaipaamasta ja ikävöimästä.
Sirpa Kähkönen (s. 1964) on yhteiskunnallisiin ja historiallisiin aiheisiin erikoistunut kirjailija, jonka tuotantoon kuuluu romaaneja, novelleja, näytelmiä ja tietokirjallisuutta.
Паси Яаскеляйнен0.0 Taianomainen romaani kuurupiiloon kadonneen veljen etsinnästä.
M ei ole tavallinen lapsi: hän joutuu opettelemaan arkipäiväisetkin asiat kuin muualta tullut vakooja. Iloa tuo isoveljen kehittelemä maailman ihmeellisin leikki, marsilainen kuurupiilo.
Kun loistava isoveli katoaa, M syyttää itseään. Vuosien päästä hänen on lähdettävä etsimään totuutta veljen kohtalosta ja siitä, mistä kuurupiilossa todella oli kyse. Matka vie Marrasvirran kaupungin kaduille, missä niittitakkiset yönaakat ja fanaattiset skinheadit antautuvat jokaöiseen kuolemantanssiin.
Viidelletoista kielelle käännetyn Pasi Ilmari Jääskeläisen viides romaani on huikea matka uskollisuuteen, petokseen ja syyllisyyteen.
Miki Liukkonen0.0 Missä olet, kun olet poissa tolaltasi?
Ren Dawn on keksijä joka on kadottanut kykynsä keksiä asioita. Erinäiset sekasotkut ajavat hänet Cancúniin, hormonihoitoihin, deliriumiin ja itsensä viereen, katsomaan elämäänsä kuin ulkopuolelta käsin. Ja sitten on vielä Louis Dufuette...
Vierastila on romaani ajattelusta, elämänpettymyksestä ylimpänä tavoitteena, maailmanhistoriasta leposykkeen kehityksenä, ja vähän kaikesta. Se on filosofinen ja humoristinen romaani, joka hylkii sekä huumoria että filosofiaa. Turvavyöt ovat tarpeen, mutta eivät kuulu romaanin varustukseen.
Iloittelevan kerronnan takana väijyy jotakin vakavaa, sydämeenkäypää ja vilpitöntäkin.
"Ja ihmiset fantasioivat, koska maailma itsessään ei ole kiihottava, se ei sellaisenaan tarjoa oikein mitään. Ihmiset alkoivat kauan sitten vain keksiä juttuja, ja siitä lähtien kaikki on mennyt kutakuinkin päin persettä."
Laura Gustafsson0.0 Pyörremyrskymäinen tarina eläinteollisuudesta, idealismista ja lajirajat ylittävästä kumppanuudesta.
Keski-ikäistyvä ammattiaktivisti huomaa kadottaneensa uskon elämään. Vuosikaudet hän on hiippaillut öisissä navetoissa, tuijottanut karmaisevaa videomateriaalia ja tehnyt kärsivällistä valistustyötä. Silti vieläkin joku kysyy, eikö hän ole ajatellut porkkanoiden tunteita. Eläinteollisuus kasvattaa tuotantomääriään, eikä auta, vaikka muotitalot kieltäytyvät turkiksista ja kahviin kaadetaan kauramaitoa. Ylivoimaisen vastustajan edessä hän joutuu valitsemaan, jatkaako taistelua vai onko pako paras vaihtoehto.
Iida Turpeinen0.0 Vuonna 1741 luonnontieteilijä ja teologi Georg Wilhelm Steller seilaa kapteeni Vitus Beringin retkikunnan mukana suurelle pohjoiselle tutkimusretkelle, jonka tarkoituksena on etsiä meritie Aasiasta Amerikkaan. He eivät saavuta mannerta, mutta löytävät jotain muuta, joka vie Stellerin nimen historiankirjoihin: stellerinmerilehmän.
Vuonna 1859 Hampus Furuhjelm, Venäjän Alaskan suomalainen kuvernööri, lähettää miehiä etsimään suuren, jo vuosisata sitten kadonneeksi huhutun merinisäkkään luurankoa, sillä sellainen halutaan keisarillisen yliopiston kokoelmiin.
Vuonna 1952 Helsingin luonnontieteellisen museon preparaattori John Grönvall saa tehtäväkseen kunnostaa harvinaisen, kokonaisena säilyneen stellerinmerilehmän luurangon.
Elolliset on poikkeuksellisen vaikuttava esikoisromaani. Se on erään lajin muotokuva, hengästyttävä seikkailu läpi kolmen vuosisadan ja kertomus suurista inhimillisistä pyrkimyksistä: tieteestä, taiteesta ja halusta herättää uudelleen henkiin sellainen, minkä ihminen on tietämättömyydessään tuhonnut.
Antti Hurskainen0.0 Turtola työskentelee suntiona pienessä maalaisseurakunnassa. Hän sahaa, haravoi, rukoilee ja saattaa viisivuotiasta Monikaa päiväkotiin. Kirkkoherra Sirén alkoholisoituu, yrittää edistää väitöskirjaansa ja sietää Jumalan hiljaisuutta. Heillä on aiheita, joista keskustella: Ingmar Bergman, Dietrich Bonhoeffer, Kiihtelysvaaran kirkkopalo, julkiset anteeksipyyntönäytökset ja viikatemiehen komedia. Millaista on opetuslapsen herraviha?
Hautausmaalla kaadetaan kolmekymmentäkolme kiveä. Monikan aivoja tutkitaan, isä rakentaa sängyn. Tapahtuu rikos, jota seuraa rangaistus ja kolmetoista kirjettä. Harvat vangit pääsevät uimaan, mutta kaikille riittää näkkileipää.
Suntio lähestyy olemassaolon ydinkysymyksiä kuten syyllisyyttä, itsekkyyttä, armoa, pelkoa ja kuolemaa kristinuskon, taiteen sekä moraalifilosofian avulla.
