Jukka Viikilä0.0 Finlandia-voittajan odotettu toinen romaani on kuriton kertomus yksinäisyydestä, hengenvaarallisesta sairaudesta ja romaanin vastaanotosta.
Kirjailja Jan Holm joutuu pikaiseen leikkaukseen: veri hänen sydämessään on kiertänyt väärään suuntaan ties kuinka kauan. Holm julkaisee sairaalasta päästyään omakohtaisen romaanin, josta ja jonka kirjoittajasta jokaisella on pian mielipide.
Taivaallinen vastaanotto on tuhannen aiheen ja henkilön romaani, jossa on vahva omakohtainen ydin. Se on kommentaari, tutkimus, sanasto, palaute ja google-haku, villi selitysteos sekä moniääninen kertomus lukevista helsinkiläisistä.
Pirkko Saisio0.0 On toukokuu, 1500-luku koittamassa, dominikaanimunkki Girolamo Savonarola on hirtetty ja poltettu roviolla Piazza della Signorialla. Hurmosaskeesin painajainen on päättynyt, Firenze on ylösnoussut, ja ruhtinatar Vasari voi taas pukeutua säätynsä mukaisesti ja koristautua miehensä lahjoittamaan ylelliseen koruun. Hän tietää syyn ruhtinaan anteliaaseen lahjaan, mutta pitää kipeän salaisuuden sydämessään.
”Minulla ei ole oikeutta raskauttaa kenenkään elämää tällä korulla, tämä olkoon minun ristini, minun kannettavakseni tarkoitettu”, ajattelee ruhtinatar. Ja lopulta koru haudataan hänen mukanaan, mutta haudan rauhaan ja pimeyteen hyvän ja pahan tiedon puu ei jää.
Puoli vuosisataa myöhemmin Venetsian Cannaregion ghetossa kultaseppä Yakob Masri kätkee korun pajansa lattialautojen alle. Väkivaltainen, karkea Pietro Calimani, muranolaisen peilipajan rikastunut omistaja, tekee kuolemaa ja on lähettänyt poikansa kiristämään vanhaa kultaseppää. Juutalaisperheen on paettava, ja vainottujen pitkä matka päättyy Habsburgien Wieniin. Mutta muodonmuutoksen kokenut koru vaihtaa vuosisatojen kuluessa yhä uudelleen omistajaa ja kulkeutuu ensin Krakovaan ja sitten yhä pohjoisempaan, lopulta Suomeen.
Elämän mielekkyyden, sen merkityksen tavoittelu on Pirkko Saision Passio-romaanin ytimessä. Hengellinen etsintä, usko ja ideologia kantavat kaikkia, mutta toisille elämän selviytymistaistelussa yhteinen veri ja sydämen syke ovat ainoa pelastus. Passio on suuri näky, tarkovskilaisen värikylläinen eurooppalainen kronikka. Se on kuin arkaainen legenda, sen kerronnassa on myytin todistusvoima.
Joel Elstelä0.0 ”Zircco Fantastico ja sen esiintyjät - ainakin osa heistä - on kuin uppoava saari Saksan mustavetisen meren keskellä. Jäännös romanttisesta ajasta, jolloin idealismi tarkoitti vielä henkisyyttä eikä sen ajateltu osoittavan ihmisen heikkoutta.”
Egon Heuchler on pyörittänyt isältä perimäänsä sirkusta Zircco Fantasticoa jo vuosikaudet, ja sen kummajaisista - kissanaisesta, maailman lihavimmasta miehestä, parrakkaasta naisesta, kuolonhyppääjästä, siamilaiskaksosista - on tullut yhtä perhettä.
Berliinissä keväällä 1940 uudet tuulet riepottavat sirkusta, kun SS-majuri Heiner Steinwampe kaappaa sirkuksen ja muokkaa sen ohjelmanumerot kansallissosialistiseen tyyliin sopiviksi. Alkaa kiertue, joka on vedettävä klovnin hymy kasvoilla, vaikka Egon on menettänyt toivonsa kuin vanha sirkusleijona turkkinsa kiillon.
Sirkusleijonan mieli on suurenmoinen, groteski ja riipaiseva romaani, jonka junamatka läpi kolmannen valtakunnan vie ihmismielen hirvittävimpiin syövereihin. Mutta kuilun partaallakin kissanaisen kauniit silmät tekevät Egonin rauhattomaksi ja sirkusseurueella on aina käytössään hyppysellinen magiaa.
Joel Elstelä (s. 1961) on teatteriohjaaja ja kirjailija, jolta on aiemmin ilmestynyt WSOY:n kustantamana kaksi teosta.
Роза Ликсом0.0 Rosa Liksomin odotettu romaani pienen kylän tytöstä ja Lapin sodasta.
Syyskuu 1944. Kymmenet tuhannet ihmiset hylkäävät kotinsa paetakseen Lapin sodan nimellä tunnetun hävityksen jaloista. Kaiken keskellä on kotitilansa karjaa kuljettava tyttö, jonka perheen sota on hajottanut.
Väylä on vangitseva romaani vaelluksesta, evakuointileireistä ja joesta, joka kotinsa jättäneille merkitsi elämän ja kuoleman rajaa. Se on vuodenkierron mittainen kasvukertomus, tarina pienen kylän tytöstä ja poluiksi vaihtuvista teistä, luonnosta ja äidin etsimisestä. Liksomin kerronta saa loankin loistamaan.
”Meitä kaikkia yhisti yksi asia, olima tien päälä ja kuljima kohti länttä.”
Matias Riikonen0.0 Valtakunnan rajojen takana uhkaavat tarinoiden julmat kansat. Mataran tasavallassa elämään kuuluvat sotaharjoitukset, joista edes syntyperä tai vauraus eivät vapauta. Nuori poika opettelee isoveljensä johdolla tiedustelijaksi, ja vakoiluretkellään he löytävät vihollisen leirin – sota lähestyy.
Illaksi mennään opistolle nukkumaan.
Matara on kertomus pojista, jotka leikkivät kesäisin omia valtakuntiaan. Senaattorit juonittelevat lakanatoogissa ja pitävät nukkeja vaimoinaan, hiiliviiksiset viikarit villiintyvät majakaupungin sirkushuveista. Isku puumiekasta tietää hengenlähtöä, ja kun kerran kuolee, takaisin ei ole tulemista. Toisia kansoja kohdellaan niin kuin useimmiten, säälimättömästi.
Matias Riikosen neljäs romaani ottaa lapset vakavasti tavalla, jota ei ole ennen nähty. Alkukesän linnunlaulussa kihisevä metsä ja poikien välinen väkivalta ja hellyys yhdistyvät Riikosen otteessa ihmeelliseksi ja vavahduttavaksi kirjallisuudeksi, jonka parissa ajoittain unohtaa lukevansa kuvausta leikistä, ajoittain pelkää lukevansa kuvausta todellisuudesta.
Marjo Niemi0.0 Mitä täällä pitää tehdä tullakseen nähdyksi, kuulluksi? Kokeillaan kirjoittamista; valitaan vastaanottajat ja kerrotaan mitä kuuluu. Aloitetaan.
Kuuleminen on kuvaus siitä, kuinka verrattain tavallinen, hyvinvoiva, keskiluokkainen ihminen meuhkaa, tunnustaa, järkeilee ja maanittelee ollakseen… jotain. Oma erityinen itsensä, joka ansaitsee sen osan, jonka itselleen kuvittelee, ehkä myös hieman rahaa. Kirjoitusten vastaanottajat – kuten rakastettu, isä, velkoja ynnä tuntematon – saavat osansa kertojan kaipuusta, halusta ja ITE-taiteesta. Kohtuuttomuuksilta ei vältytä. Jokin todellista maailmaa heijastavakin muistuttaa olemassaolostaan, ottaa se sitten speed datingin, käsikirjoitustyöpajan tai ihan vaan komeron ilmiasun.
Marjo Niemen kerronta on ylivertaista. Silkka ihmisenä oleminen on kummallista, ja Kuuleminen tuo sen esiin tavoilla, jotka sattuvat, vaikka valoisa nauru on koko ajan kirpoamassa.
